Pesukarhuja

Ostin aikoinaan pojilleni pesukarhu-trikoota jota olen hartaasti hillonnut kaapin perällä. No,liiankin hartaasti. Kumpikin kasvaa hurautti ohi näistä lapsellisista kuoseista ennenkuin keksin mitä siitä ompelisin. Päätin tehdä itselleni leggingsit..vai kalsaritko näistä nyt tuli? Ihan hauskat ja taatusti ei tule toisia samanlaisia vastaan :D Kaavana samat kuin nämä. Eli Pattydoon ihanasti istuvat ja edulliset kaavat jotka itselle sopii kuin nakutettu. Ainoa miinus näissä on lahkeen pituus. Tai minun pituuteni..160cm tappijalkoihin näistä saisi lyhentää varmasti sen 10cm. Käytän normaalisti 36-38 koon vaatteita,mutta näihin piirtelin kaavat koossa 34 ja hyvät tuli. Edellisiin punaisiin johin aiemmin jo laitoin linkinkin,tein koossa 36 ja ovat kyllä mukavat jalassa mutta turhan löysät leggareiksi.

 Alunperin oli tarkoitus kokeilla uutta mekkokaavaa jonka löysin täältä. Vasta kun aloin sovittelemaan kaavan osasia kankaalle,huomasin että olin ollut ostavinani metrin palan aikoinaan,ei ollutkaan täysleveä. Joten mekkonen siirtyy projektilaatikkoon.

Kangas: Lillestoffin pesukarhu-jersey

Kaavat: Pattydoo Lillian-leggings

Bling Bling pimeneviin iltoihin ja hauvavauvojen nuuskuttelua

Joulu lähestyy..ihanaa! Pitkästä aikaa, voisi jopa sanoa että vuosiin, odotan innolla jouluaattoa. Viimeisimmät vuodet ovat olleet hyvin raskaita ja tuoneet eteen suuria muutoksia ja päätöksiä elämässä. Onnistuin jopa kadottamaan itseni jossain vaiheessa. En enää tiennyt kuka olin. Kadotin sen hersyvän elämänilon ja kipinän joka minusta tekee minut. Hukkasin jopa intohimon niihin kahteen asiaan jotka ovat olleet joskus maailman tärkeimmät asiat jotka pitävät minut järjissäni. Mutta nyt kun menneitä miettii,olen joutunut kantapään kautta oppimaa asioita ja miettimään mikä on elämässä tärkeintä ja hyödyksi minulle ja sitä kautta lapsilleni. Se epävarma ja toisten vietävissä oleva harmaa hiirulainen on jossain tuolla mielen sopukoissa talviunilla..ikuisilla toivottavasti.

Tämä on varmaan ensimmäinen vuosi ikinä kun olen hankkinut joululahjat valmiiksi ennen kuin joulukuu on edes alkanut. Toki matkan varrella pukinkontti vielä mahdollisesti karttuu,mutta ne tärkeimmät lahjat olen jo hommannut. Melkoinen helpotus!

Viimeisen viikon sisään mahtuu niin surua kuin iloakin. Viimeisin laumaamme tullut veijari siirtyi ajasta ikuisuuteen. Muutaman päivän päästä odotetut koiranpennut syntyivät. Suureksi suruksi kaksi niistä menehtyi 😢 

Jotta saisin ajatukseni muuaalle hetkeksi niin kaivelin ompelupöytää tilaustöiden lomassa. Löysin joskus leikkaamani kappaleet vauvan housuihin. Ensin ajattelin tehdä ihan perushousut,mutta niitä on ihan kaapit täynnänsä jo ennestään ja vielä samassa sävyssä niin lopputulos on ehkä vähän överikin..no prinsessalle pitsiä ja timangeja ;) Nämä saattaa tosin päätyä facebook sivuille etsimään jotakuta toista pientä neitokaista. Huomenna kun vauva pirteämpi niin päästään sovittelemaan.

Tutit ja purulelut aina hukassa?

Näin ainakin meillä! Perinteiset tuttinarut on mielestäni hankala saada kiinni joihinkin vauvan vaatteisiin ilman että klipsi painaa ikävästi tai irtoaa. Päätin illan pikasurautuksena ratkaista kadonneiden tuttien mysteeri ja ompasta tytölle huivi. Nyt on juuri se ihana ikä kun vaatteet yhtänään märät kauluksesta ja purulelut pysyy näppäräst tallessa pienten kätösten ulottuvilla.

Tyytyväinen testaaja 

Mini Missy-hupparimekko ja Arvonta!

Löysin netin syövereistä kivalta näyttävän kaavan. Koska vauva käyttää nyt kokoa 62cm niin oletin että mallissa ensimmäinen,eli 68cm olisi hänelle sopiva,jollei jopa liian suuri. No eipäs ollutkaan vaan liian pieni :/ Tosin neiti on enemmän mallia pullea kuin solakka.

    

 Jos haluat saada hupparin omaksesi,käy tykkäämässä Facebook-sivuani ja kommentoi blogipostauksen alle jotain niin olet mukana arvonnassa. Suoritan arvonnan 22.11. illalla ja onnettarena itse malli :D

Otetaanko teistä söpö kuva?

 Isänpäivän kunniaksi käytiin moffan luona. Lopputulos järjetön sokerihumala kauhukaksikolla :D
 Halusin saada kaikki kolme kuvaan mutta koitapa siinä saada yhtään järkevää kuvaa kun pienintä lukuunottamatta kameraan tallentuu mitä hurjempia ilmeitä hervottoman naurunkikatuksen säestyksellä :D

No..ainakin yksi melko hyvä..

Rakkaat <3

Imetyshuppari

En omista ainuttakaan imetysvaatetta..ei vain ole tullut ostettua vaikka esimerkiksi Maitotyttöpaitoja on tullut useammin kuin kerran kurkittua. Oikeastaan ei ole vain ollut "tarve" koska kaapissa vielä vaatteita ajalta kun painoin +40kg joita käytin raskaus- ja nyt imetysaikana. Kaikki nämä paidat ovat vain lyhythihaisia ja alkaa olla kylmä..sisälläkin..

En enää muista mistä ja koska olen tämän pöllötrikoon ostanut..ja miksi :D oikeastaan ihan kamala kangas,kai on ollut jokin toteuttamatta jäänyt visio aikoinaan..Koska en raskinut kivoja kankaita silputa imetyshupparin testiversioon,silppusin tämän. Perushupparikaavaan lisäsin helmaan resorin ja tein etukappaleen kolmesta osasta.Alunperin tarkoitus oli laittaa vetoketju, mutta yllättävä laiskuuden puuska iski ja ajattelin kokeilla neppareita. Ihan näppärät ovat mutta mahdoton saada auki yhdellä kädellä. Seuraavaan teen vetskan ja pidemmät hihat,näiden resoria pidensin jo puolella mutta silti pituutta voisi reippaasti lisätä. 

Vauvakin kerkesi eilen täyttämään 4kk!

Mummin pitsit ja perhosjumpsuit

Sain aikoinaan kasan edesmenneen mummini itsetekemiä kapioita. Suurin osa kulahtaneita ja reikäisiä. Pesin kuitenkin ja jemmasin kaappiin. Sain idean tehdä vauvalle peiton vaunuihin joka kulkisi ehkä vanhempanakin mukana.

Ei se mikään valioyksilö ole,mutta täynnä suvun historiaa. Mummini on nuoruudessaan käsin nyplännyt nyt jo hieman ryhtinsä menettäneet pitsit. Tunnearvoa tällä on. Mummini sytytti kipinän käsillä tekemiseen jo ennen kuin menin kouluun. Muistan että teimme vaatteita vintin perältä löytyneelle hyvin vanhalle nukelle.

Poikien kanssa iltapuhteina syntyi pikkusiskolle jumpsuit OB 4/14 best pals kaavalla.

 Lisäsin hihoihin ja lahkeisiin resorit ja jätin vuorittamatta. Eteen aplikoin ihan simppelin perhosen siluetin suoraompeleella.Ensimmäistä kertaa ikinä käytin myös silitettävää tukikangasta vetoketjun ompelussa. Huomattavasti siistimpi jälki tuli kuin aiemmissa vetoketjullisissa vaatteissa.

Perhosen tein samasta resorista kuin kanttauksen. Silitin liimakalvon ja kun ei ollut kaksipuoleista niin käytin suihkutettavaa kangasliimaa kiinnittämään aplikaation haalariin.

Värit vääristyvät hurjasti illalla kuvatessa.Kangas on oikeasti vaaleankeltaista meleerattua puuvillacollegea,saatu aikoinaan, sekä resorit ja aplikaatio mintunvihreää trikooresoria..sekin jostain saatua.

Rumppikset

Löysin kaavalaatikkoa siivotessani kaavat rumppiksiin eli pöksyihin jotka ovat aivan loistavat kestopepulle.Näitä tein jo isoveljille jotka nyt jo reippaita koululaisia.

Unikapalo

Vauva on jo 3kk mutta edelleenkin rauhoittuu kun kääräisee viltin sisään tiukasti. Kädet ja jalat on löytyneet ja kovin huidotaan unissaankin. Ympärikin välillä koitetaan kääntyä samalla kuorsaten :D Nettikaupoista olen katsellut unikapaloita ja päätin kokeilla itse. Pingviinijoustista,vetskari, pätkä resori ja voila! Harjoituskappale nimensä mukaisesti. Monta kohtaa tekisin toisin ja muistin taas miksen tykkä joustofroteesta ja miksi se on kaapin kätköihin jäänyt..Tyttö mahtui tähän just ja just. Hyvin tyytyväinen hän oli kyllä.

Kantorepun kuolasuojat

Äitiyslomalla kun on "aikaa" niin kerran blogeja selaillessani törmäsin kantorepun kuolasuojiin. asiaa tutkittuani huomasin että niitä ei vielä suomesta saa..tai muutama putiikki myy mutta ovat tylsän muotoisia ja värittömän valkoisia. Siis tuumasta toimeen! Niitähän syntyi tilkkulaatikon täytteistä yli oman tarpeen. Jos haluat oman parin niin täältä voit sen tilata: Anniilia Design

Aurinkoinen jumpsuit

Koska jumpsuitteja ei voi koskaan olla liikaa..vai voiko? :D
Sain jokin aika sitten kasan vanhoja kankaita joita pitkään pyöritellyt mitä niistä haluaisi tulla. Laatikosta löytyi keltainen collegekangas joka pyysi päästä haalariksi. Pelkkä keltainen oli tylsä yksinään niin yhdistin punaista tähtitrikoota joita jäi yli omista leggareista. Ihan kiva ja pirteä tuli.
Piirsin kaavat koossa 62-68 ja tämä vastaa enemmän 68cm. Vauva on juuri siirtymässä koon 62 vaatteisiin ja tähän hän upposi ihan. Seuraavan teen koossa 50-56 jos olisi sopivampi.
Ompelukoneeni ei tykännyt tästä yhtään. Se päätti sanoa sopimuksemme irti viimeisiä senttejä ommellessani mutta sain kuin sainkin sen valmiiksi. Haalarin hupun vuoritin samalla trikoolla kuin taskupussit ja hupun etureunaan laitoin pätkän framilonia. Tikkaukset tein koristeompeleella. Kova homma mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Vetoketju on ainut mikä ei miellytä silmää.Kaapin kätköissä oli sopivan värinen ketju mutta se oli avonainen ja ainakin 20cm liian pitkä. Seuraavaksi kokeilen silitettävää nauhaa ketjn alle josko se vähentäisi ketjun kupruilua mutta tuskin se käytössä haittaa muuta kuin omaa silmää. Sitä on välillä liian kriittinen ompelujäljen suhteen. Tässä tutkiskelin juuri lastentarvikeliikkeessä Reiman lämpöpusseja ja huomasin miten surkea ompelujälki jopa kalliissa yli 100€ tuotteissa on. Ompelujälki oli kiemurtelevaa ja valkoinen vuori oli tikattu mustalla langalla.Omaan silmään ei kovin huolitellun ja kivan näköinen,varsinkaan kun kyse niinkin arvokkaasta esineestä.

Legsukuume

Blogeissa ja fb ompeluryhmissä vilisee toinen toistaan mahtavampia leggareita. Ihanaa kun on kankaita nykyään myös aikuiseen makuun. Muutama uusi kangas odottelee kaapissa leikkuupöydälle pääsyä mutta ennen kuin onneton kone hajosi,ehti nämä leggingsit syksyn ankeutta piristämään. Hieman on "kalsarit-jalassa" fiilis mutta ihan yli mukavat on jalassa. Koko olisi ehkä voinut olla yhtä pienempi. Kaava löytyy täältä:BigLegLove-legginsit

Voihan ompelujumi ja hajonneet koneet...

Ihan kamalaa kun se iskee..nimittäin ompelujumi..Hyvässä lykyssä se kestää päivän pari,tai niinkuin minun tapauksessani pitkälti yli vuoden.
Ompeleminen ja käsillä luominen on aina ollut intohimoni. Se miten palasta kangasta,hieman lankaa ja idea muotoutuu konkreettiseksi käyttökelpoiseksi esineeksi tuo mielenrauhaa ja onnen tunteen. Mutta nyt se tunne on ollut kauan kateissa.Aivan liian kauan! Ehkä syynä suuret muutokset elämässä tai liiallisten ompelutöiden hamstraus,mistä sen tietää..Nyt kuitenkin tuntuu että tuo kipinä on löytänyt tiensä taas kotiin. Mutta eihän sen tietenkään pidä liian helppoa olla,ei!  Muutama viikko sitten päätti luottoystäväni sanoa sopimuksen irti. Ja tottakai saumurin huollossa kesti ikuisuus. Sillä välin kaivoin esiin ompelukoneeni johon on ollut aina viha-rakkaus-suhde. Ja niin se yhä vieläkin taitaa olla. Joskus vuosia sitten etsiskelin uutta ompelukonetta ja päädyin brotherin MS-4:seen. Se oli virhehankinta. Koneella ei pysty kovinkaan paksuja materiaaleja ommella että jumittaa ja muutenkin tekee epäsiisitiä jälkeä ja hyppytikkejä. Runkokin on muovia. Sillä kun kunnolla pistää hurrutellen on vaarana että kevyt ja heppoinen muovikone kippaa. Odotin ihan jotain muuta 350€ maksavalta koneelta. Tänään kone päätti sitten sanoa yhteistyön irti. Joten nyt äkkiä jottei jumi taas iske,pitäisi löytää metallirunkoinen paksujakin kerroksia kepeästi ompeleva peruskone. Tämä nykyinen oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen elektroninen kone jonka hankin. Mikä siis olisi luotettava ja suht edullinen,olisiko kellään antaa vinkkiä?